Askelet kohti uutta vuotta!

Tämän kuvan talvesta on jo aikaa vuosikymmeniä. Kerran vuodessa ollaan samassa tilanteessa:

Vanha vuosi (jälleen kerran) alkaa olla käytetty loppuun, joten...

Hyvää uutta vuotta!

Happy New Year!

toivottaa mummulan väki kaikille lukijoille, katselijoille ja muille täällä visiteeraaville kavereille!

Taistelu jatkuu

... kollipojan merkkailua vastaan.

Tässä on syyllinen...

(ei uskoisi kun katselee nyt ja kuuntelee unista massutusta)

 ja tässä on uusimmat aseet

 

Kokeillaan naamaferomoneilla seuraavaksi. 

Toivotaan tehoa! 

Hajun poistavalla pesuaineella taisi olla vaan merkkailua kiihdyttävä vaikutus. Tosin hajuhaitat ihmisnenään poistuivat. Mutta mitä kissa haistaa, jää arvattavaksi.

(ja kaikki verhot on taas pyykkikoneessa jne.)

Kissa on muuten hurjan näköinen "juostessaan" unissaan silmät nurinpäin kääntyneenä!

Kävin ulkona joulunpyhinä

25.12.2010

Joulupäivän aamulenkillä oli   r a  u h a l l i s t a! Hiihtoladuille oli tehty hyvät pohjat metsään, ladut oli vielä ajamatta vaikka siellä oli jo enemmän lunta kuin huonoimpina talvina koskaan. 

 Joku oli hiihtänyt jäällä, joku toinen kävellyt. Minä tyydyin katselemaan rannalta ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Mainio lenkkikeli paukkupakkasten jälkeen. Kamera ei sattunut mukaan ja tämän kuvan ottamisen jälkeen kovanonnen  puhelimeni ilmoitti akun loppuneen! Se siitä.

 

26.12.2010

 Tässä on toinen kohde, joka piti ikuistamani joulupäivän aamulenkillä. 

Ei talvikunnossa-

pitoa

lukee lisäkilvessä. Aprikoin, kumpi olikaan ilmoituksen tarkoitus: kevyen liikenteen väylää ei pidetä talvikunnossa (= lumisena) vai että ko. reittiä ei pidetä talvella missään kunnossa??? Suomen kieli on mielenkiintoista. Merkitys muuttuu painotuksesta riippuen.

Joulupäivänaamuna se ei tosiaankaan ollut talvikunnossa, vaan aurattu sieläksi ja olisiko ollut vielä hiekoitettukin. Oikein helposti kuljettavissa siis.

Ei kovin talvinen kunto.

Tapaninpäivän aamuna reitti sen sijaan oli kuvan mukaisessa talvikunnossa. Aamuisen pyryn jälkeen paksu hanki peitti eilisen aurauksen jäljet. Vain aamuinen koiranpissattaja oli ehtinyt ennen minua. 

Mainio talvikunto siis!

Aamupyryn jälkeen kulkeminen oli yhtä "pehmeää" kuin taannoin syksyisellä karpalosuolla. Nostan, siirrän,  lasken... ja sama toisella jalalla. Tätä toistaen viitisen kilometriä saattaa huomenna tuntua jaloissa!

Kaunista, puhdasta lunta. Hiljaista ja rauhallista.

 Joku muukin ollut "joulukuusimetsikössä" liikkeellä aamun valjetessa.

 Oravankin näin (tuolla puussa räksättää). Kuvassa ei juuri erotu.

 Ja muutama fasaani eksyi samalle polulle. Nopsasti antoivat tietä lähestyttäessä. Jotakin huutelivat mennessään.

Aamuhämärissä on mukava liikkua katsellen ihmisten talven pimeyteen virittämiä valoja. Kirkkaita sekä oikein kirkkaita ledejä, punaisia, sinisiä... Onneksi ei enää kovin usein törmää niihin takavuosien kirjaviin vilkkuvaloihin. Tai kai niistäkin joku tykkää. Kuten noista sinisistä, jotka minun silmääni eivät näy kauniina.
 Voihan sitä laittaa talonsa koristeeksi vaikka sinisen enkelin! Varmaan omasta mielestään ihan kiva. Mä ihmettelin!

Kuvassa näyttää aika kesyltä (puhelimen kamera on pahempi kuin surkea), oikeasti väri oli erittäin kirkas "sähkönsininen".

Mummulassa on vain vähän lämpimän valkoista sähkövaloa ja muutama kynttilälyhty. Niistä mummulan väki tykkää. Ei kuvia.

Hyvää Joulua mummulasta!

 

 Joulukataja on valaistu! Joulukuusta ei mummulassa poikkeuksellisesti tänä vuonna olekaan (tämä on helpompi viedä suihkuun kollipojan mahdollisen "hyökkäyksen" jälkeen).

Nyt jäivät jouluapulaiset kiinni luvattomasta paikasta!

Mars, alas ruokapöydältä!

Amaryllisruukkuun asettuivat pikkuinen nalle ja melkein yhtä pikkuinen tonttu toivottaen Rauhallista Joulunaikaa kaikille mahdollisille vierailijoille!

Näiden terveisten myötä rauhoittuu mummulan väki joulun viettoon.

Minun oma lehti!

Tänään minulle tuli ikioma lehti. Siinä oli juttu myös minusta itsestäni!! Kiitos kirjoittajalle! Lukeminen on vaan NIIN rasittavaa. Pienet torkut piti ottaa välillä.

Terveisin kollipoika, joka harrastaa omasta mielestään hauskaa leikkiä. Lirauttelee ikkunoihin, verhoihin, kynttelikköihin, tapetteihin ym. ja mummu juoksee perässä pahanhajuisen pesuaineen kanssa. Nyt puhuvat jonkun kummallisen puun sisälle tuomisesta. Saankohan sen merkattua?

Soppakekkerit ja hyytelökakkua

Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua mummulaan kokoontuu läheisiä sukulaisia sopalle. Tällä kokoontumisella ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Sattuu vaan aivan toisesta syystä juuri tähän aikaan. Koolla oli tällä kertaa pienin porukka ikinä, mutta toivottavasti savukalakeitto maistui. Keiton kanssa tarjosin aamulla leivottuja "sämpylöitä".

Mummun "nallelassa" sämpylätkin voivat näyttää nalleilta. Tai kakulta! (Loppui nallemuotit kesken). 

Eli löysää sämpylätaikinaa öljyttyyn vuokaan ja uuniin. Jotta heti aamulla pääsee paistamaan, voi taikinan tehdä valmiiksi jääkaappiin yöksi. YLEENSÄ onnistuu. Ja onnistuihan se nytkin. Taikina nousi kylmässä oikein hyvin! Tuskin pysyi kulhossa!

 Toinen vaihtoehto (se tavallisimmin käytetty) olisi ollut leipoa sämpylät valmiiksi pellille nousemaan ja yöpymään jääkaappiin.

Jälkkäriksi kahvia tai teetä ja hyytelökakkua (ja perinteisiä Hanna-tädin kakkuja eli Hanskeja). Hyytelökakku oli "syönyt" marjojen sijasta pilkottuja, keitettyjä sekahedelmiä kanelilla maustettuna. Päällisen kiille oli hyydytetty sokeroidusta omena-kaneliteestä. 

 Kukaan ei jättänyt maistamatta! Kehittelen kaloripommia edelleen. Mausteiden lisäämistä voisi harkita.

Ja tällaisen ihanuuden sai mummu ihan omaksi ilokseen. 

I h a n a  selailukirja ( ja hyvinkin kiinnostava luettelo aiheeseen liittyvistä nettiosoitteista).

Pikkuinen talvinen nalle

Uusi nallukka syntynyt ja muuttanut uuteen kotiin. Ruskeasavu viskoosikarva ja sisältä puhdasta puulastua! Hyvää jatkoa ja onnittelut vielä uudelle omistajalleen.Kummasti vanhojen (ei tietenkään iältään), hyvien kavereiden tapaaminen antaa voimia jaksaa eteenpäin talven kylmyydessä...

Onttoja joulukortteja joihin ei voi kirjoittaa

Kukkalankaa, silkkinauhaa ja helmiä. Vihreitä ja "kultaisia" sydämiä sujautettavaksi uusiopaperista taiteltuihin kuoriin. Joulutervehdys piti kirjoittaa sitten irtolapulle. Kuoriin vielä vähän kultanauhaa koristeeksi. Tuli melkein liian kimaltavat mummulan tyyliin.
Ehkä vastaanottajat eivät pistä pahakseen!
Koko päivä menikin sitten näperrellessä yhtä sun toista. Sitä toista esitellään vasta aikaisintaan tiistaina, ettei mene yllätys pilalle ;)

Kävinpä "blogikierroksella" osallistumassa arvontaankin. Arpaonnea ei ole ollut sitten lapsuuden polkupyörävoiton, mutta ainahan voi kokeilla. Mukavaa viikonloppua!

Aamun akrobaatti

Ensin tasapainotaiteilua lintulaudalla. Maapähkinöitä, nam! Ja lopuksi vielä eväät siemenpallotornista mukaan.

6.12.2010

.

...siniset on silmät, sinisyyttä heijastaen.

valkoinen on hanki...

 

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

toivottaa mummulan väki.

 

 

 

Siitä tulikin tonttu!

 

Joitakin viikkoja sitten kokeiluna muovaillut "raadot" ovat lojuneet odottamassa lopullista muotoaan. Toinen lojuu edelleen. Toinen löysi jo muotonsa lainalasten joulukalenteriin salaperäiseksi tontuksi, jolla on mukanaan avaimet jouluun. Tarpeeksi monta avainta kun on käytetty, koittaa se oikea joulu!
Tonttu treenailee tässä adventtikynttilän vieressä!!
Keskiviikkona sitten "töihin"!!

Kisupoika matkustaa...

Kisupoika oli viikonloppuna matkoilla. Ensin matkusti syntymäkotiinsa murisemaan omalle äidilleen (kuulin jälkeenpäin) ja sieltä sitten näytille Turkuun.
Tässä nuoriherra valmistautuu yksivuotissyntymäpäivänään matkustamaan.

 

 

 Mummukisu seuraa vierestä.

Kuljetuskoppa piti tutkia ensin tarkoin. Sitten piti pestä tassut vaikka juuri edellisenä iltana oli käyty suihkussa. Peseminen sujui tosi hyvin, turkin kuivaaminen föönillä olikin sitten jo toinen juttu!!! Olen kyllä vakuuttunut, että syvätkin naarmut paranevat ja mummulla on jäykkäkouristusrokotus voimassa!

Turussa oli sujunut hienosti, mutta siitä ehkä tuonnempana toisaalla. Luulisin.

Nyt ollaan takaisin kotona. Väsyttävä reissu. Ensimmäinen ilta meni nukkuessa. Edes yöllä ei jaksanut mellastaa tuttuun tyyliinsä. 

Hurahdus ja kirpputorisaaliita

Lankoja siellä ja koukkuja täällä, isoäidinneliöitä siellä ja täällä! Hiiala hiiala hei! En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut virkkaamisesta. En myöskään nypläämisestä senkään vertaa. Nyt olen joutunut isoäidinneliöiden vainoamaksi. Vai miten pitäisi tulkita, kun ne hyppäävät silmille lehdistä, kirjoista, tv:sta, blogeista...  Pitihän sitä kokeilla. Ääh! Miten niitä taas tehtiinkään? Virkkuukoukku ja lankaa. Virkataan ketjusilmukoista lenkki, johon  pylväsryhmiä... Haa! Muisti olikin sormissa! Parin virhekokeilun jälkeen onnistui!
Kaapissa ON lankaa. Ja lankaa. Ja vielä lisää lankaa. Valitsin joskus kakkosammatin opiskelun aikoihin oppilaitoksen inventaariosta ostettuja ja myöhemmin joillakin kasveilla (en muista yhtään millä) värjäämmiäni ohuita villalankoja. Neliöitä alkoi syntyä. Vielä ei harmainta aavistusta, mitä noista tekisi. Kolmisenkymmentä virkattuna ja kohta tulee lisää, kun suljen koneen ja tartun virkkuukoukkuun. Tämähän on suorastaan KOUKUTTAVAA!

Päivällä virkkaamisessa oli taukoa. Alunperin haaveilin  messumatkasta Tampereelle, mutta strepto- nimisen kokkipojan asettuminen mummun kurkkuun  muutti suunnitelmat. Messujen sijasta vierailimme siskon kanssa naapurikunnan antiikkikaupassa ja muutamalla kirpputorilla.

Tässä "saalis"

Vanhanaikaiset/vanhat nahkaiset (vuorineen) ja nahkapohjaiset luistimet. Aivan sopivatkin! Made in Czechoslovakia joskus mummun nuoruusaikaan!! Hyvin paljon tuollaisilta, joskin valkoisilta, näyttivät nekin, joilla "russarilenkkiä" kierrettiin tai muuten vaan vietettiin pitkät illat luistinradalla ja välillä kopissa villatumppuja patterilla kuivatellessa. Nuo tuskin lähtevät enää teroitetttavaksi saati jäälle. Jotakin omien muistojen taulua koristamaan kenties.

Kuvassa on mukana luistimien lisäksi koko kirpparisaalis. Aika kaunis ja kulunut sihtilusikka, askarteluun päätyvät hanhikorvakorut ja muovipussillinen nappeja. 7,50€ edestä tavaraa siis!

Kisujen terveisiä

Pikkukisulla kävi vieraita. Kisu esitteli kaikenmaailman temppujaan paperitollon metsästämisestä söpöyskohtauksiin saakka. Niin kovasti sitten väsytti, että koko yö meni nukkuessa. Heräsi vasta ihmisten herätyskellon soittoon. Tästä seurauksena myös ihmiset saivat nukkua koko yön ilman valtaisaa NAUUU; MJAUUU, KRNAUUU konserttia rytmikkäillä käpälän naputuksilla tehostettuina.
Nyt on pikkukisua taas huijattu (ja melkein onnistuttukin). Possunsydän on parasta mitä kissanruokarintamalla on tarjolla. Kysykää vaikka meidän kissoilta! Kuivanappulat ovat mummukissasta oikein käypää ravintoa, pikkukissasta käsittämätöntä einettä. Pikkukissan ientulehdusta hoitamaan eläinlääkäri suositteli dentalraksuja. Joopa joo!! Possunpumppua kuppiin ja sekaan vähän raksuja... Yäk! Kissan ilmeestä oli helppo päätellä, mitä mieltä se moisesta sekoituksesta oli. Mutta possunpumpun tuoksua ei kauan voinut vastustaa. Pakko oli käydä maistamassa, vähän lisää, lisää ja lisää. Taisi mennä muutamia kuivaruokanappuloitakin samalla. Huomenna yritetään uudestaan! Nyt on possut syöty.

Pahvipurkin uusi elämä

Jotakin myöhempää käyttöä varten olen laittanut talteen muutamia kartongista tehtyjä purkkeja (cappuccino, karkki, leivinjauhe, vanilliini jne.).
Aamulla kaappeja kolutessa (missä ihmeessä on kuumaliimapistooli?) purkkeja putoili syliin. Kun ei sitä liimapyssyä löytynyt, jätin eiliset nukenraadot odottamaan ja hain tapetinjämiä purkinverhoiluun. Ei tullut kuvattua purkkeja ennen toimenpidettä, mutta tältä ne näyttivät vähän "paranneltuina". Kahdesta puuttuu vielä pahvinen suojakansi ja ruusupurkkiin tulee jotain dekoteerauksia lisää.

Näyttävät vähän kellertäviltä kaikki ilman salamavaloa.

Uutta pikkuväkeä muovailemassa

Kokeilu Super Sculpeylla aamulla.
Aikaisemmin olen muovaillut "pikkuväkeä" Cernitistä tms. tutusta massasta. Tänä aamuna kokeilin sitten keväällä ostettua massaa. Hyvin muovautuvaa oli tämäkin.
Paistettaessa muuttuivat aika ruskeiksi. Toinen otuksista on kokoa Nelmi eli 1:12 mutta toinen on hiukan isompi. Kokeilin samalla pään muovailemista erillisenä kiinnitettäväksi vasta valmiiseen torsoon ja näin sitten mahdollisuutta pään liikutteluun. Jatkan tästä.  Ehkä joskus näytän valmiin suippokorvan ja kaverin.Nimittäin JOS saan ne valmiiksi joskus...

Muovailussa yritti vaalea karva-apulainen avustaa parhaansa mukaan. Kiitin yrityksetä, mutta passitin toistuvasti apukissan matkoihinsa.


Ja ulkona satoi räntää!

Puhekieltoviikon puuhia

Huomenna kokeilemaan, joko ääni kestää. Takana on "hiljainen viikko". Toivottavasti ei enää tarvitse käheyden kanssa taistella tänä syksynä (tai mieluummin enää koskaan).

Kaikennäköistä on viikon aikana mummulassa puuhailtu yskimisen, niistämisen ym. lomassa ja enimmäkseen ilman ääntä.

Kävelyreitiltä lähimetsästä. Kuusikossa oli SYNKKÄÄ! Polun varrella oli mielenkiintoinen paikka. Useita lehtipuita, enimmäkseen koivuja kallistuneena kohti maata. Liekö keskellä vaikka AARRE? Erikoisen näköinen ilmiö, kun kaikki puut näyttivät kumartuneen kuin likinäköiset kurkistamaan maassa olevaa jotakin.
Puut olivat jo lähes lehdettömiä ja yleisvaikutelma hmmm... harmaa.




Monta kirjaakin tuli luettua. Kiitos siskon ja lähikirjaston. Nämä ovat siskon kirjastosta.

Näiden kirjojen maailmaan uppoutuen tein samalla lukiessani paksusta langasta kuohkean ja taatusti lämpimän SUUREN huivin. Lanka oli hankittu ties koska johonkin tarkoitukseen, josta en enää ole lainkaan varma. Taisi olla ostettu jonkin huovutetun villan "liitteeksi". Siitä huovutuksestakin tuli aikanaan jotakin aivan muuta kuin alunperin oli tarkoitus.

Lainalasten nukensänkyyn ompelin patjanpäällisen, täkin ja tyynyn sekä näihin sopivat pussilakanan ja tyynyliinan. Toivottavasti sopivat. Kangasvarasto sisälsi enimmäkseen tummia ja ei-niin-lapsellisia kankaita. Entiset vuodevaatteet olivat kadonneet ties mihin, joten tyhjää paremmat nämäkin. Uskoisin, että kelpaavat.

Pussilakanana on uudelleen tuunattu tyynypussi, josta täytteet on käytetty muuhun tarkoitukseen aiemmin.





Kirpputorilla piipahdin odottaessani suutarin korjaavan lempilaukkuni. Sieltä löytyi yksi "Ludwig". Hinta oli vähemmän kuin halpa, joten ostin pois ja uskoin puhdistamalla saavani sen siistiksi. Kuppi oli maalattu sisäpuolelta. Maali oli jo osittain lähtenyt ja kevyesti raaputtamalla näytti lähtevän lisääkin.

  Ennen                                                                     ....  jälkeen.

Nyt on noita "viilikuppeja" neljä saman kokoista ja muutamia pienempiä tai isompia.

Eikä tässä vielä kaikki, mutta lisää kerron myöhemmin tai sitten en.